Lauantai 30. heinäkuuta 2011.
Bangaloren lentokentällä. Kuukausi sitten kerroin ravintolanpitäjälle että lopetan ruokailuni tällaisessa paikassa. Minä tai varpuset. Nyt on sitten aika toteuttaa lupaus.
Lento Delhiin kesti useita tunteja.
Suomesta saa mattoja vielä halvemmalla!
"Opas" oli onnellinen koska kävimme kaupassa. Hän saa joko provision myynnistä tai jonkun muun edun jos asiakas pysyy liikkeen sisällä yli 5 minuuttia.
Ruokailu pyörivässä ravintolassa, ikäänkuin Näsinneulassa.
Sunnuntai.
Aamulla anivarhain menimme rautatieasemalle ja olimme juuri asettumassa jonoon jonka toisessa päässä oli junamme. Kohtelias nuorimies tuli kysymään boarding passejamme. Kerroimme että meillä on internetistä ostetut liput. Ne eivät riitä, matka on varmistettava 24 tuntia enne lähtöä. Mutta tällaiset liput käyvät muualla Intiassa. Delhi on pääkaupunki ja täällä on erilaiset säännöt. Tuolla on toimisto josta saatte mahdollisesti sopivat liput. Junassa on maksettava sakko jos menette sinne eikä matkaa ole vahvistettu. Oletteko vahvistaneet paluumatkanne? Ei olla vahvistettu. Ne voidaan varmistaa samassa toimistossa. Koska junan lähtöaika lähestyi kaveri lähti saattamaan. Toimisto oli noin sadan metrin päässä. Ulkopuolella oli tekstit rautateiden lipputoimistosta. Toimistossa oli nuorimies tiskin takana. Junassa joudutte maksamaan sakkoa. Tässä on taulukko maksuista ja te joudutte maksamaan 99 US dollaria niinkuin tähän on printattu. Voi olla että saan teille turistiliput, passilla menette junaan ja maksatte liput nyt tähän. Parin puhelinsoiton jälkeen varmistui että tilaa on mutta Visalla ei voi maksaa. 8150 rupiaa (noin 145 € kuullosti kovalta maksulta joten hetken harkitsimme menevämme linja-autolla tai taksilla. Käteistä ei ollut riittävästi joten automaatista lisää. Apumies saattoi junan vaunuun sisälle oikeille istumapaikoille ja juna lähti kahden minuutin kuluttua. Sitten iski epäillys. Meitä jymäytettiin oikein perusteellisesti. Verrattiin netistä printattuja paikkanumeroihin jotka saimme toimistosta. Samat numerot. Matkan edistyessä konduktööri tarkasti lippumme aivan kuin muuallakin Intiassa eikä mitään hämminkiä. Vedätyksen hieno toteutus oli ainoa lohtumme!
Ravintolatyöntekijä. Junassa matkan hintaan kuului alkukeitto, lämminruoka, tee, jälkiruoka ja litran pullollinen vettä.
Aamuinen pikajuna saapui Agraan parin tunnin matkustamisen jälkeen.Turistien ylenpalttinen palvelu alkoi heti asemalaiturilta. Mies puhui kun Rumeberg ja sovimme kiertoajelusta ilmastoidulla autolla. Matka maksettiin etukäteen Pre Paid Taxi luukulle. Taksin apukuljettajaksi ilmaantui yllättäen kielitaitoinen nuorimies esittelemään nähtävyyksiä. Sovimme pääpiirteittäin vierailukohteista ja ajon päättymisajan hotellille.
Ensimmäinen kohteemme oli Baby Taj Mahal jossa oli testattu Taj mahalin rakentamisessa käytettäviä tekniikoita. Rakennusten sijoittelukin on lähes samanlainen molemmissa. Kuvassa vaatimaton portti josta tulimme sisälle.
Hautakammio
Intarsia töitä.
Oppaamme halusi ottaa meistä kuvia, taustana nähtävyys. Tämä on todella intialaisten käyttämä tapa. Perhe etualalle ja nähtävyys taustalle.
Oppaamme.
Meillä on aivan samanlainen olo sen lippuhuijauksen jäljelta.
Taj Mahal epätavallisesta suunnasta eli joen takaa kuvattuna. Korkeutta vaatimattomat 171 metriä. (Näsinneulan kattokorkeus on 122 m ja maston huippu 164,9 m)
Aluehan on paljon muutakin kuin pelkkä mausoleumi ja iso kuin mikä. Ikää kohta 400 vuotta. Autoilu lähistöllä on kielletty ja raskas teollisuus (savuttava) on kaupungissa tyystin kielletty. Suuri työttömyys! Monumentti pestään kahdesti vuodessa.
Taj Mahalista on näköyhteyden päässä linnoitus jonne poika pisti rakentaja isänsä rahariitojen jälkeen. Isukki ihaili Taj Mahalia, lempivaimonsa hautamuistomerkkiä kunnes poikansa tajusi sokaista hänet.
Oppaamme halusi esitellä meille vanhoja käsityötapoja. Ja sehän sopi.
Kiveen (tässä marmoria) tehdään syvennys johon vanhalla reseptillä valmistetun liiman avulla liitetään pienet hiottut värikkäät korukiven palaset. Laastin resepti on tietysti salainen ja periytyy isältä pojalle.
Keskeneräinen työ. Pyöreät palat odottavat upotusta.
Puolijalokivivalikoima.
Työntekijöitä on noin 60 ja turistinähtävyydeksi järjestetyt miehet hiovat kiviä sovittaen nitä etualalla olevaan pöytään. Hiomalaikkaa pyöritetään oikean käden lihasvoimalla.
Siruista koottu kuviot hiotaan konevoimalla pinnan tasalle. Myös vasemmalla oleva elefantti on kiveä jossa on valkoiset kiviupotukset. Johtaja toivoo puhuvansa maksavalle asiakkaalle. Liikkeessä oli myynnissä tuhottoman paljon intarsiatöitä mm. rasioita ja pöydänkansia.
Toinen vanhojen kädentaitojen kohde oli neulalla/langalla tehty kuviokirjonta.
Vapaehtoinen oppaamme oli varsin myrtynyt kun emme ostaneet sieltäkään mitään ja hän jäi ilman provisiota. Ystävällisyys säilyi mutta kasvojen ilme romahti täysin.Valitti ja urputti. Pyysi menemään uudestaan kauppaan ja kertomaan hänestä. Tulisi kovat alennusprosentit. Kaupassa myyjä seurasi mitä tuotetta asiakas katsoi vähänkin pidempään (tai kehui). Hinta ilmoitettiin kysymättä ja se laski mitä lähemmäs ulko-ovea asiakas siirtyi ollen lopulta vain kolmasosan alkuperäisestä.
Näkymä hotellin katolta. Taj Mahalia koko kuvan pituudelta.
Näkymiä hotellihuoneen ikkunasta.
Taj Mahal ansaitsisi oman kertomuksen. Netistä löytyy asiallisia, hyviä kirjoituksia ja valokuvia hyvin paljon.
Hotellilta pääsee Taj Mahalin portille kamelilla, hevosella ja sähköautolla.
Itäisestä portista tulimme sisälle.
Näkymä vasemmalta puolelta. (Pensasaita on oikeasti suora, valokuva valehtelee)
Ja näkymä oikealta puolelta, avaraa on mutta missä on mausoleumi?
Portilta on tultu jo parisataa metriä...
Löytyihän se sieltä! Vesiallas ja vesisuihkut ovat kuivia vaikka onkin sadekausi.
Tuonnehan minäkin kenkäni jätin. Ei niitä myöhemmin enää löytynyt. Lohdutus: olivat laukeamaisillaan.
Munkkeja jonottamassa.
Jono mausoleumiin. Sisäpuolella ei saa kuvata. (Ei näytä koskevan intialaisia täälläkään moinen kielto)
Ulkopuolella on hyvää puhdasta alustaa asettua piknikille.
Vartiomies suuntaa tiukan katseensa joelle.
Seuraavassa kuvia tontilla olevasta moskeijasta.
Muslimien rukoushetki on juuri päättynyt.
Ja vielä viimeisen kerran Taj Mahal. Tornit ovat kallellaan ulospäin 6 astetta jotta mahdollisen kaatumisen tapahtuessa mausoleumi ei vaurioidu. Rakennustarvikkeet maksoivat aikoinaan saman verran kuin 30 tonnia kultaa. Värikkäitä kiviä (puolijalokiviä) kuljetettiin paikalle Etelä-Amerikasta, Hollannista, Kiinasta jne. vuosina 1630-1653.
Kauppiaita portin ulkopuolella.
Maanantaina.
Hotellin käytävillä oli patsaita taruolennoista.
Maanantaina 1. päivänä elokuuta palasimme Delhiin. Varmuuden vuoksi taksilla. (Se lippuhuijaus!)
Pari kuukautta aikaisemmin oli lehdessä uutinen " 17 ihmistä kuoli autorikshaw onnettomuudessa" Ihmetytti miten on mahdollista 17 ihmistä samassa kulkuneuvossa. Ei ihmetytä enää.
Niinhän se on kuin muikkuvasuun katsoisi...
Tässä lienee 14 + kuljettaja. Lisää mahtuu takapuskurille seisomaan neljä nenä menosuuntaan ja molemmille sivuille oviaukkoihin roikkumaan neljä. ja lapsia pikkukolosiin.
Lehmän kuljetus
Taidatkos rakentaa yksinkertaisemman auton? Taksikuskin mukaan näitä voi oistaa uutenakin. Tietysti nämäkin ovat olleet joskus uusia.
Pidä kirkkaana mielessä: Yksisuuntaisia ajoväyliä ei ole. Intiassa pysyt hengissä kauemman aikaa.
Delhiin palattuamme varasimme taksin huomiselle päivälle. Tarjolla oli valmiiksi suunniteltuja kiertoajeluita turistinähtävyyksille ja -kauppoihin. Taksifirman omistajan vakuuttelujen mukaan taksi ajaa vain niihin kohteisiin joihin me pyydämme.
Tiistaina amupäivällä aloitimme Elinan suunnitteleman turistikierroksen.
Aloitimme Lotus temppelistä. Aukioloajoista selvisi, että hyvin olisi ehditty silloin eka päivänä. (Sen nuoren kohteliaan miehen etu oli saada meidät kauppaan josta hän saa etuja). 12 hehtaarin aidatulla puistoalueella oli temppeli ja informaatiokeskus.
Kuva pienoismallista. Kukkaa ympäröi 9 vesiallasta.
Tempelin sisällä kuvaaminen oli kielletty. Kukan halkaisija on noin 70 m.
Puustoa leikataan ja nurmikkoa kastellaan.
Temppeliltä kengille oli matkaa 100 metriä. Jalkapohjat saivat kunnollisen lämpökäsittelyn. Horisontissa häämöttää temppelin turistimyymälä jossa kerrotan myös rakentamisen eri vaiheista isojen valokuvien avustamana.
Seuraava kohde näkyvissä!
Ostimme kylmät juomat ja osuimme tandoori uunille.
Taikina painetaan uunin seinämälle tyynyn avulla.
Uunin pohjalla on hiillos.
Uunilämmintä.
Ja taas on edessä kenkien riisuminen.
Alttareita on kolme ja kaikissa samanlainen meno. Kuvaaminen oli kielletty joistakin paikoista. Ymmärsin sen siten, että jos alttarin ja kuvaajan väliin jää rukoilevia ihmisiä niin ei saa kuvata.
Yksi kolmesta alttarista.
Tämä kuva ei ole Juseliuksen mausoleumista.
Myös vartija osallisuu.
Sisäpihan taidetta.
Temppelin ulkopuolella pyhä mies askareissaan. Hänen edessä on joko oma, tai sitten toisen koti. Kyllä Suomessakin käydään telttaretkellä.
Kuskille kerroimme jaluavamme juotavaa, vesi olisi se mihin tyytyisimme. Taksimme kurvasi Delhi Heart Marketin pihaan joka matkaoppaan (kirjan) mukaan myy paikallisten, kyläläisten, tekemiä paikallisia tuotteita. Tässä yhteydessä sanalla paikallinen tarkoitettiin vähintään Intian kokoista aluetta. Osuimmekohan ollenkaan oikeaan osoitteeseen vai ajoiko kuljettaja haluamaansa osoitteeseen? Juotavaa ei ollut myytävänä. Kolme miestä oli jo silkkimattorullat käsissään valmiina räväyttämään ne auki lattialle. Pari muuta ohjasi meitä istumaan käsissään kylmät - ilmaiset- vesipullot. "Ei tarvitse ostaa" "Istutte vain tähän hetkeksi" Pääsimme ulos ilman käsirysyä. Taisi kuski jäädä ilman komissiota.
Seuraavana oli taas mausoleumi. Safdarjang Tomb.
Kuljettaja pyysi parkkimaksua R10 (0,16e) joka taisi mennä omaan taskuun. Portilla katselimme lippuluukkua ja tulihan siihen pari miestä käsi ojossa. Tasi nekin rupiat mennä kerääjän taskuun. Paikka oli remontoitavana ja turisteja oli hyvin vähän. Kuuma keskipäivä pitää tietysti saunaan tottumattomat varjossa.
Kaarevia muotoja riittää.
Tämänkin mausoleumin yhteudessä on useita rakennuksia. Sipulikattoisia.
Pääsisäänkäynti mausoleumista kuvattuna.
Mausoleumista kaariportti avautui neljään suuntaan.
Matka jatkuu...
Pääministerin asunto on kokonaisuudessaan museokäytössä. Ensimmäisten huoneiden seinillä oli pääministeri Indira Ganhin suvun esittely. Valokuvia, lehtileikkeitä, kirjoituksia ja esineitä. Todella hienosti tehty.
Seuraavat huoneet olivat museoitu esittämään tilannetta jolloin Indira asui siellä. Sukankudinta myöten.
Taustalla on silkkimatto.
Ruohikosta pidetään hyvää huolta ja roskat kerätään pois.
Pääministeri Indira Gandhin viimeisten askelten puistokäytävä on peitetty lasilla. Murhapaikalla, vihreän kopin edessä on kirkas lasi. Omat sikhi turvamiehet ampuivat.
Taustalla rakennus jonne pääministeri oli menossa TV haastatteluun.
Tahtoo tuommoisen puun!
Handycraft Museo. Kuljettajalla ei ollut tietoa paikasta mutta meillä oli osoite valmiina.
Museoalueella oli mm. Intian eri osien asumuksia, valtion pieni matkamuistokauppa, käsityöläisten kauppoja ja hopeakorujen myyjäksi ilmottautunut nuorimies. Suurin yllätys oli tuotteiden hinnat. Ulkopuolella 10 kertaa kalliimpaa! Turisteja oli lisäksemme ehkä yksi. Onko taksien ja riksojen kuljettajat todella niin kauppasidonaisia, että paikkaan josta kuski ei hyödy ei turistia viedä?
Ostimme rihkaman hinnalla "hopeisen" kaulaketjun ja kiviriipuksen. Miten sen saisi todistetuksi hopeaksi?
Poikien voimestelu-/tanssiesitys.
Sitten alkoi kädenvääntö kuskin kanssa. Halusimme paikkaan Old Delhi. Ei kuulema voi mennä. No lähellä oli linnoitus niin mennään sen luo.
Kuskille taisi tulla huoli siitä ettei ehditä "hänen kauppaansa" koskapa väitti linnoituksen olevan suljetun. Kadulla kyllä huutelivat että linnoitus on auki ja sinne voi mennä. No ei me sinne kyllä oltu menossakaan. Kuskia pyysimme odottamaan jotta pääsimme kävelemään Vanhaan Delhiin. Ja hyvä näin. Delhistä olisi jäänyt aivan vääränlainen, liian steriili kuva ilman tätä kävelykierrosta.
Miksi kuvassa ei ole sitä väenpaljoutta?
Rakennustarvikekauppa on saanut liki metrin matkan kadunvarresta.
Jos ei ole sitä metriäkään niin kadullehan sopii myymään.
Olisiko tässä yleisöpuhelin?
Jäljellä olisi enää yksi moskeija ja rautatieasemalla käynti. Arvaatkohan syyn? Kävisimme kiittämässä miten oli hienoa päästä Agraan kun toimistostanne järjestitte meille liput. Kuskille tuli puhelu ja hän ojensi luurin meille. Kauppiaan kätyri siellä tarjosi kohteeksi hienoa moskeijaa, kullattu sisältä kokonaan ja sitten hän tarjoaisi teet. Kieltäydyimme. No, seuraava vierailukohteemme oli moskeija. Saman arkkitehdin käsialaa kuin Taj Mahal. Sisäpihalla on tilaa 20 000 rukoilijalle.
Tällä kertaa ei taida 20 tuhatta tulla täyteen. Meiltä vääräuskoisilta sisälle pääsy evättiin rukouksen ajaksi. Puolen tunnin kuluttua olisi päästy.
Ja sitten rautatieasemaa kohden. Kuskin puhelin soi ja taas siellä oli tarjous kullatuista huoneista ja teen juonnista. Hyväksyimme. Mutta ensiksi asemalle. Kovin oli erinäköistä kuin pari päivää aikaisemmin. Ei pikapankkia eikä lipputoimistoa. Raide 1 oli muuttunut raiteeksi 7. Lopulta tajusimme olevamme rautatien väärällä puolella. Eikun taksiin ja liikeelle. Uskaltaako sinne mennä? Motto "Tappaa eivät uskalla ja raskaaksi eivät saa"
Pikapankin nosto-ovi (kellon alla) on edelleen juuttununeena puoliväliin. Haulikkomies vatimassa ja vartija myös sisällä automaatin vierellä.
Ajattelimme että kukaan lipputoimiston tiskin takana olija ei voi olla siellä töissä ja huijata. Huijarin on täytynyt olla virkailijan ystävä virkailija on huijauksen ajaksi mennyt "vessaan".
Kerroimme paikallaolijoille huijauksesta, papereissamme olevan hänen kirjoitustaan, ja haluavamme rahat takaisin. Poliisinkin mainitsimme.
Mitä meille kerrottiin? Silloin aamulla oli töissä osa-aikainen työntekijä. Sitten seurasi suurin yllätys. Paidan rintataskusta löytyi (toisilta turisteilta huijattua?) rahaa (paikallisen kuukausipalkan verran), tasaraha meidän tarpeisiimme. Kättelimme ja poistuimme vilkuillen taaksemme. Askel oli kevyt. Eivät tainneet anturat ottaa katuun ollenkaan.
Päivässä oli jo pituutta mutta menimme vielä teentarjoajan moskeijalle. Moskeijaan ei enää menty, ja sehän sopi paremmin kuin hyvin teekutsun esittäjälle. Menimme teelle. Kyseessä oli (tietenkin) kauppa (olisihan se pitänyt tajuta) jonka valikoimiin kuului useita kymmeniä teelajikkeita. Pian vesi kiehui ja saimme eri lajeja maisteltavaksi. Teenkeitto-ohje: Kiehuva vesi ja haudutus 3 min. Kaikille lajeille samanlainen käsittely. Tuo on varmaankin Intiassa aivan oikein. Siihenhän käytetään paljon, hyvin paljon maitoa ja sokeria. Teepakkausten esittely alkoi 10 kg pakkauksista. Koska emme innostuneet asiasta niin pakkauskoot pienenivät. Huomautin että hintahan on suurempi kuin Suomessa. Mutta se laatu, tämä on todella korkealaatuista. Minusta tarjottu tee oli kitkerintä maistamaani vaikka sokeriakin oli kysymättä lisätty joukkoon.
No ostimmehan me pari pientä pakkausta kohteliaisuussyistä.
Puhelimme niitä näitä ja "kauppaanheittäjä" uskoutui meille kertoen suomalaisten olevan kovia ryyppäämään. No sehän ei ollut mikään uutinen. Sen totuudenhan kuulee kaikkialla missä suomalaisista on vähänkin kokemusta.
Kaikesta huolimatta hyvä päivä uusien kokemuksien ryydittämänä. Enää en pidä ollenkaan seuraavaa kaupunkilegendana: Turistin pyytäessä taksia ajamaan hotellille taksi sanoo hotellin palaneen eilen, mutta hän tietää siitä läheltä samantasoisen hotellin. Uskon kertomuksen olevan totta ja vielä sieltä huijauksen miedommasta päästä. Ei se hotelli ollut palanut!
Hotellille ja pakkaamaan!
Lento Delhiin kesti useita tunteja.
Delhinkin lentoasemalla on toimisto "Pre Paid Taxi" jossa voi maksaa taksimatkan. Toimiva ja halpa. Rupioita 380 (7€) liki tunnin matkasta. Hotelli taisi olla uusi tuttavuus kuljettajalle koska osoitetta oli kysyttävä useamman kerran. Reitti oli avara ja liikennettä vähän. Ei lehmiä. Siistiä. Matkan varrella oli viittoja suurlähetystöihin, jotka näyttävät keskitetysti olevan kaikki tämän reitin varrella.
Majoittumisen jälkeen ilta oli vielä nuori joten eikun baanalle. Hotellin ulkopuolella liimautui kylkeen kohtelias nuorimies. Hän tarjosi taksi- ja riksapalveluita. Kysyimme mahdollisuutta mennä katsomaan Lotus Temppeliä. "Se suljetaan ½ tunnin kuluttua. Turha mennä sinne nyt. Haluan säästää rahojanne" Kävelymme aikana hän esitteli mm. 20 kerroksisen rakennuksen joka jäi betonivalmiiksi 25 vuotta sitten. Veljeksille oli tullut riita perintörahojen käytöstä. Olimme lähestymässä kauppakeskittymää josta johtuen "oppaalle" tuli kiire suositella tuntemaansa hyvää basaaria. Ilmaistuamme mielenkiintimme hän huitoi paikalle moottorisiksan joka oli seurannut meitä koko ajan. Parin kilometrin matkalla tuli vastaan värikkäästi koristeltu norsu turisti selässään. Basaari oli vain yksi ainoa kashmirilaisten pitämä kauppa jossa oli turistille normaalivalikoima mattoja, koruja, patsaita jne. Mattojen hinnat olivat paljon alhaisemmat kuin Bengaloressa, Keralassa tai Mysoressa.Suomesta saa mattoja vielä halvemmalla!
"Opas" oli onnellinen koska kävimme kaupassa. Hän saa joko provision myynnistä tai jonkun muun edun jos asiakas pysyy liikkeen sisällä yli 5 minuuttia.
Ruokailu pyörivässä ravintolassa, ikäänkuin Näsinneulassa.
Sunnuntai.
Aamulla anivarhain menimme rautatieasemalle ja olimme juuri asettumassa jonoon jonka toisessa päässä oli junamme. Kohtelias nuorimies tuli kysymään boarding passejamme. Kerroimme että meillä on internetistä ostetut liput. Ne eivät riitä, matka on varmistettava 24 tuntia enne lähtöä. Mutta tällaiset liput käyvät muualla Intiassa. Delhi on pääkaupunki ja täällä on erilaiset säännöt. Tuolla on toimisto josta saatte mahdollisesti sopivat liput. Junassa on maksettava sakko jos menette sinne eikä matkaa ole vahvistettu. Oletteko vahvistaneet paluumatkanne? Ei olla vahvistettu. Ne voidaan varmistaa samassa toimistossa. Koska junan lähtöaika lähestyi kaveri lähti saattamaan. Toimisto oli noin sadan metrin päässä. Ulkopuolella oli tekstit rautateiden lipputoimistosta. Toimistossa oli nuorimies tiskin takana. Junassa joudutte maksamaan sakkoa. Tässä on taulukko maksuista ja te joudutte maksamaan 99 US dollaria niinkuin tähän on printattu. Voi olla että saan teille turistiliput, passilla menette junaan ja maksatte liput nyt tähän. Parin puhelinsoiton jälkeen varmistui että tilaa on mutta Visalla ei voi maksaa. 8150 rupiaa (noin 145 € kuullosti kovalta maksulta joten hetken harkitsimme menevämme linja-autolla tai taksilla. Käteistä ei ollut riittävästi joten automaatista lisää. Apumies saattoi junan vaunuun sisälle oikeille istumapaikoille ja juna lähti kahden minuutin kuluttua. Sitten iski epäillys. Meitä jymäytettiin oikein perusteellisesti. Verrattiin netistä printattuja paikkanumeroihin jotka saimme toimistosta. Samat numerot. Matkan edistyessä konduktööri tarkasti lippumme aivan kuin muuallakin Intiassa eikä mitään hämminkiä. Vedätyksen hieno toteutus oli ainoa lohtumme!
Aamuinen pikajuna saapui Agraan parin tunnin matkustamisen jälkeen.Turistien ylenpalttinen palvelu alkoi heti asemalaiturilta. Mies puhui kun Rumeberg ja sovimme kiertoajelusta ilmastoidulla autolla. Matka maksettiin etukäteen Pre Paid Taxi luukulle. Taksin apukuljettajaksi ilmaantui yllättäen kielitaitoinen nuorimies esittelemään nähtävyyksiä. Sovimme pääpiirteittäin vierailukohteista ja ajon päättymisajan hotellille.
Baby Taj Mahal
Taj Mahal epätavallisesta suunnasta eli joen takaa kuvattuna. Korkeutta vaatimattomat 171 metriä. (Näsinneulan kattokorkeus on 122 m ja maston huippu 164,9 m)
Aluehan on paljon muutakin kuin pelkkä mausoleumi ja iso kuin mikä. Ikää kohta 400 vuotta. Autoilu lähistöllä on kielletty ja raskas teollisuus (savuttava) on kaupungissa tyystin kielletty. Suuri työttömyys! Monumentti pestään kahdesti vuodessa.
Oppaamme halusi esitellä meille vanhoja käsityötapoja. Ja sehän sopi.
Toinen vanhojen kädentaitojen kohde oli neulalla/langalla tehty kuviokirjonta.
Vapaehtoinen oppaamme oli varsin myrtynyt kun emme ostaneet sieltäkään mitään ja hän jäi ilman provisiota. Ystävällisyys säilyi mutta kasvojen ilme romahti täysin.Valitti ja urputti. Pyysi menemään uudestaan kauppaan ja kertomaan hänestä. Tulisi kovat alennusprosentit. Kaupassa myyjä seurasi mitä tuotetta asiakas katsoi vähänkin pidempään (tai kehui). Hinta ilmoitettiin kysymättä ja se laski mitä lähemmäs ulko-ovea asiakas siirtyi ollen lopulta vain kolmasosan alkuperäisestä.
Näkymä hotellin katolta. Taj Mahalia koko kuvan pituudelta.
Näkymiä hotellihuoneen ikkunasta.
Taj Mahal ansaitsisi oman kertomuksen. Netistä löytyy asiallisia, hyviä kirjoituksia ja valokuvia hyvin paljon.
Itäisestä portista tulimme sisälle.
Näkymä vasemmalta puolelta. (Pensasaita on oikeasti suora, valokuva valehtelee)
Ja näkymä oikealta puolelta, avaraa on mutta missä on mausoleumi?
Kauppiaita portin ulkopuolella.
Maanantaina.
Hotellin käytävillä oli patsaita taruolennoista.
Pari kuukautta aikaisemmin oli lehdessä uutinen " 17 ihmistä kuoli autorikshaw onnettomuudessa" Ihmetytti miten on mahdollista 17 ihmistä samassa kulkuneuvossa. Ei ihmetytä enää.
Delhiin palattuamme varasimme taksin huomiselle päivälle. Tarjolla oli valmiiksi suunniteltuja kiertoajeluita turistinähtävyyksille ja -kauppoihin. Taksifirman omistajan vakuuttelujen mukaan taksi ajaa vain niihin kohteisiin joihin me pyydämme.
Tiistaina amupäivällä aloitimme Elinan suunnitteleman turistikierroksen.
Aloitimme Lotus temppelistä. Aukioloajoista selvisi, että hyvin olisi ehditty silloin eka päivänä. (Sen nuoren kohteliaan miehen etu oli saada meidät kauppaan josta hän saa etuja). 12 hehtaarin aidatulla puistoalueella oli temppeli ja informaatiokeskus.
Tempelin sisällä kuvaaminen oli kielletty. Kukan halkaisija on noin 70 m.
 | |||||
Seuraava kohde näkyvissä!Ostimme kylmät juomat ja osuimme tandoori uunille.
Uunilämmintä.
Ja taas on edessä kenkien riisuminen.
Alttareita on kolme ja kaikissa samanlainen meno. Kuvaaminen oli kielletty joistakin paikoista. Ymmärsin sen siten, että jos alttarin ja kuvaajan väliin jää rukoilevia ihmisiä niin ei saa kuvata.
Kuskille kerroimme jaluavamme juotavaa, vesi olisi se mihin tyytyisimme. Taksimme kurvasi Delhi Heart Marketin pihaan joka matkaoppaan (kirjan) mukaan myy paikallisten, kyläläisten, tekemiä paikallisia tuotteita. Tässä yhteydessä sanalla paikallinen tarkoitettiin vähintään Intian kokoista aluetta. Osuimmekohan ollenkaan oikeaan osoitteeseen vai ajoiko kuljettaja haluamaansa osoitteeseen? Juotavaa ei ollut myytävänä. Kolme miestä oli jo silkkimattorullat käsissään valmiina räväyttämään ne auki lattialle. Pari muuta ohjasi meitä istumaan käsissään kylmät - ilmaiset- vesipullot. "Ei tarvitse ostaa" "Istutte vain tähän hetkeksi" Pääsimme ulos ilman käsirysyä. Taisi kuski jäädä ilman komissiota.
Seuraavana oli taas mausoleumi. Safdarjang Tomb.
Kuljettaja pyysi parkkimaksua R10 (0,16e) joka taisi mennä omaan taskuun. Portilla katselimme lippuluukkua ja tulihan siihen pari miestä käsi ojossa. Tasi nekin rupiat mennä kerääjän taskuun. Paikka oli remontoitavana ja turisteja oli hyvin vähän. Kuuma keskipäivä pitää tietysti saunaan tottumattomat varjossa.
Kaarevia muotoja riittää.
Tämänkin mausoleumin yhteudessä on useita rakennuksia. Sipulikattoisia.
Matka jatkuu...
Pääministerin asunto on kokonaisuudessaan museokäytössä. Ensimmäisten huoneiden seinillä oli pääministeri Indira Ganhin suvun esittely. Valokuvia, lehtileikkeitä, kirjoituksia ja esineitä. Todella hienosti tehty.
Seuraavat huoneet olivat museoitu esittämään tilannetta jolloin Indira asui siellä. Sukankudinta myöten.
Taustalla on silkkimatto.
Pääministeri Indira Gandhin viimeisten askelten puistokäytävä on peitetty lasilla. Murhapaikalla, vihreän kopin edessä on kirkas lasi. Omat sikhi turvamiehet ampuivat.
Taustalla rakennus jonne pääministeri oli menossa TV haastatteluun.
Handycraft Museo. Kuljettajalla ei ollut tietoa paikasta mutta meillä oli osoite valmiina.
Ostimme rihkaman hinnalla "hopeisen" kaulaketjun ja kiviriipuksen. Miten sen saisi todistetuksi hopeaksi?
Sitten alkoi kädenvääntö kuskin kanssa. Halusimme paikkaan Old Delhi. Ei kuulema voi mennä. No lähellä oli linnoitus niin mennään sen luo.
Jäljellä olisi enää yksi moskeija ja rautatieasemalla käynti. Arvaatkohan syyn? Kävisimme kiittämässä miten oli hienoa päästä Agraan kun toimistostanne järjestitte meille liput. Kuskille tuli puhelu ja hän ojensi luurin meille. Kauppiaan kätyri siellä tarjosi kohteeksi hienoa moskeijaa, kullattu sisältä kokonaan ja sitten hän tarjoaisi teet. Kieltäydyimme. No, seuraava vierailukohteemme oli moskeija. Saman arkkitehdin käsialaa kuin Taj Mahal. Sisäpihalla on tilaa 20 000 rukoilijalle.
Ja sitten rautatieasemaa kohden. Kuskin puhelin soi ja taas siellä oli tarjous kullatuista huoneista ja teen juonnista. Hyväksyimme. Mutta ensiksi asemalle. Kovin oli erinäköistä kuin pari päivää aikaisemmin. Ei pikapankkia eikä lipputoimistoa. Raide 1 oli muuttunut raiteeksi 7. Lopulta tajusimme olevamme rautatien väärällä puolella. Eikun taksiin ja liikeelle. Uskaltaako sinne mennä? Motto "Tappaa eivät uskalla ja raskaaksi eivät saa"
Ajattelimme että kukaan lipputoimiston tiskin takana olija ei voi olla siellä töissä ja huijata. Huijarin on täytynyt olla virkailijan ystävä virkailija on huijauksen ajaksi mennyt "vessaan".
Kerroimme paikallaolijoille huijauksesta, papereissamme olevan hänen kirjoitustaan, ja haluavamme rahat takaisin. Poliisinkin mainitsimme.
Mitä meille kerrottiin? Silloin aamulla oli töissä osa-aikainen työntekijä. Sitten seurasi suurin yllätys. Paidan rintataskusta löytyi (toisilta turisteilta huijattua?) rahaa (paikallisen kuukausipalkan verran), tasaraha meidän tarpeisiimme. Kättelimme ja poistuimme vilkuillen taaksemme. Askel oli kevyt. Eivät tainneet anturat ottaa katuun ollenkaan.
No ostimmehan me pari pientä pakkausta kohteliaisuussyistä.
Puhelimme niitä näitä ja "kauppaanheittäjä" uskoutui meille kertoen suomalaisten olevan kovia ryyppäämään. No sehän ei ollut mikään uutinen. Sen totuudenhan kuulee kaikkialla missä suomalaisista on vähänkin kokemusta.
Kaikesta huolimatta hyvä päivä uusien kokemuksien ryydittämänä. Enää en pidä ollenkaan seuraavaa kaupunkilegendana: Turistin pyytäessä taksia ajamaan hotellille taksi sanoo hotellin palaneen eilen, mutta hän tietää siitä läheltä samantasoisen hotellin. Uskon kertomuksen olevan totta ja vielä sieltä huijauksen miedommasta päästä. Ei se hotelli ollut palanut!
Hotellille ja pakkaamaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti