Vierailu Rafeeqin kotona Keralan Kochissa.

Lomaviikkomme aikana ystävystyimme riksankuljettaja Rafeeqin kanssa.
Hän kutsui meidät kotiinsa vierailulle.

 

Tuosta porttikongista sisäpihalle, jossa oli naapurin neiti leikkaamassa varpaankynsiä ja palat kerättiin sanomalehden päälle, eikä niitä heitellä ympäri pihoja.

Naapurin rouva oli valmistamassa omaa mausteseostaan

Juutalaiskorttelissa satavuotiaan entisen hotellin tiloissa asui kolmen sukupolven perhe kolmen huoneen ja keittokomeron huoneistossa eli intialaisittain ruhtinalliset tilat. Yli puolet perheistähän asuu yhden huoneen asunnoissa. (No, olihan tässäkin 3 perhettä). Sisällä oli siistiä ja puhdasta. Pimeys johtui sähkökatkosta ja ikkunattomasta huoneesta. Valoa tulvi avoimesta ovesta ja silmätkin tottuivat pian hämäryyteen.  Talonväki nauttinee ateriansa lattialla istuen kuten intialaiset yleensä. Meille tuotiin muovituolit (Suomessakin on niitä selkä- ja käsinojallisia pilvin pimein) ja vielä kolmas samanlainen teekupin laskupaikaksi. Teen nautittuamme poseerasimme eri kokoonpanoissa.

Rafeeq toimi hovikuljettajanamme viiden päivän ajan. Koskaan hän ei suostunut sanoman hintaa. Onneksi oli jo hieman kokemusta oikeasta hintatasosta. Itaisin yritimme kertoa että huomen aamulla kävelemme rannalla emmekä tarvitse hänen apuaan. Aamupalalla ollessamme huomasimme hänen iloisen ilmeensä ja käden heilautuksen hotellin edestä. Siltä ei voinut välttyä ei sitten millään.

Ystävyys ja avunanto
Kerran  ostimme rannalta katkarapuja ja kalan. Veimme ne läheiseen grilliin kypsennettäviksi ja nautimme makoisia meren antimia. Ruoansulatuskävelyn aikana alkoi kova monsuunisade. Jäimme odottamaan puun oksan alle (oksan paksuus 1½m) sateen taukoamista. Yllätys yllätys! Eiköhän sieltä Rafeeq kurvannut yhteisen ystävämme kortinmyyjän kanssa paikalle meitä pelastamaan.  Mistä aavistikin, että suomalaiset ovat pulassa!

Vierailumme aikana nauravaisia naapurinrouvia kävi kurkkimassa ovensuussa. Ilmeisesti länsimaiset vieraat ylittivät uutiskynnyksen. 

Kuvat eivät tuo esille sitä ilmeiden iloisuutta, avoimmuutta ja onnellisuutta joka perheessä vallitsi.

Rafeeqin poika on myös riksakuski. Tulee eglannilla hyvin toimeen.

Poislähtövaiheessa saimme aivan uusia kokoonpanoja.  Sähkökatkosta johtuen kattotuuletin ei pyörinyt, joten hiki pääsi virtaamaan valtoimenaan.
Jos joskus masennumme on hyvä muistaa Rafeeqin perhettä niin eiköhän olo parane!

Riksan kuljettajan selkänojan taakse oli maalattu kiinteä hinnasto.
Riksakuskin palkka muodostuu (virallisesti) seuraavasti:
- Minimikorvaus 10 rupiaa = 0,16€
- Kilometrikorvaus 6 rupiaa = 0,1€
- 15 minuutin odotus 5 rupia = 0,08€
Kielimuuri oli Rafeeqin suuntaan korkea mutta usein hän sanoi "fress tuktuk 100 000 rupis" =1600€